Mikä kevät

Yks päivä olin pihalla ja se oli kivaa. 

Ehkä se johtuu siitä et mun lempihemuja saa kaupoista? 

Tai siit et katuja on lakaistu?

Tajusin et on kevät

Kissat katselee ikkunasta.

Meet nukkuu ajoissa.

En tiedä mitä teen, kun ulosotto ahdistelee.

Meillä on sotkuista.

Maaliskuu

Tyttöjen kanssa naurettiin silleen, et silmät välkky.

En ees muista mikä niin nauratti, Barcelona?? 

Ollaan vielä niin nuoria, mut liian vanhoja teineilee liikoja.

Tss

Viinipullo on pitkään ollu hyvä idea, silti en koskaan juo.

Ja sillon kun juon, ni pelkään jo illalla krapulaa.

Mun koti on nykyään Tampereella, ei Riihimäellä varmaan enää koskaan. 

Hyvä olo

Kevät <33333333333333333333

Älkää nyt vittu keväällä enää hukkuko siihen omaan paskaan. Voi helposti puol vuotta kelailla sitä ja vaik itkee päiväst toiseen. Mut ei vitus enää maaliskuussa. Nyt on kevät. Tungetaan se paha olo johonkin minne laitetaan talvitakit keväällä. Miks pitäs itkee auringon paistaessa taivaalla?

 Mielummin nähään kaikki puistossa ja tuon mun kissanpennut ja kaljat korissa. Pihalla on paljon raikasta ilmaa, eikä tupakansavu satu silmissä. 

On lämmin ja kylmä ja ilonen olo.

Äiti anna anteeksi

Täällä mä oon, mun ihmemaailmassa vieläkin. Sunnuntaisateenkaarista on aikaa, samoin siitä kun mun ihmemaa säkenöi. Nyt oon neljän seinän sisällä päivästä toiseen, musta on tullu jotain. Jotain joka ei käy koulua, ei käy töissä, ei edes kaupassa kun ei oo rahaa. 

Siitä huolimatta, olo helpottaa. Tuntuu taas just oikealta kattoa kun nukut, just oikealta pussailla elokuvissa, just oikealta viilettää käsikädessä täällä uudessa kaupungissa.

Tiiän kuitenkin, ettei musta tullu mitään mitä haavelilin. Ensi syksynä mietitään uudestaan? Vasta nyt kun oon ihan vitusti myöhässä oon valmis olemaan viisitoista.

Halusin jonkun jonka kanssa voisi puhua poikaystävästä ja suunnitelmista. Jonkun jotai kutsua ystäväksi. Squad, muuttakaa tänne?? Oon liian tyhmä saamaan uusia ystäviä, vaikka kuinka haluaisin. Miten se muka tapahtuu? 

Aina kun poistun kotoota oon liian pieni tähän maailmaan. Oon liian ei kukaan kaikille. Riihimäellä olin jotain, ja kai siitä syystä löysin omani. 

En haluu olla yksin tylsyydessä.

Tulkaa joku pyytää multa päivää ihmemaassa niin järjestän kaiken keväällä. Kukaan ei näkis meitä ilman hymyä, kaljaa ja tupakkaa. Oltaisiin prinsessavaatteissa kännissä keväässä. 

Aiheutetaan kaaos?

Oispa jotain

Ulkona on kylmä ja pimeä, tänään satoi lunta.
Meillä kotona on valot ja kynttilöitäkin, kaks maailman söpöintä kissanpentua ja viltti jonne kääriytyä pakoon maailma. Unelmaa.
Oon kuulemma kivempi nykyään, juodaan glögii ja katotaa frendei.
Mä oon kuitenkin ihan yksin, yksinäinen. Soittelen mun äitille ja isille kaikkee vitun turhaa kun kaipaan jotain seuraa, noloo.
Edes se mikä sai mun sielun ilotulituksiin ja sydämen hyppimään ei tunnu enää miltään. Tai joo, joltain, mut ei siltä mitä mä haluaisin tältä. Elämältä?
Tuntuu tyhmältä pettyy mun omiin unelmiin, tuntuu tyhmältä pettyy muhun. Tuntuu tyhmältä tuntee vaan tylsää ja tyhmää.
Joskus huomaan, kun lakkaan jännittämästä mun kasvoja, et tuntuu ihan hyvältä vaikka hymyillä. Kuitenkin alan vaan itkemään, sitä että mikään ei tunnu miltään ja mulla on tylsää. Edes itkeminen ei tunnu väärällä tavalla hyvältä, niinkun ennen.
Oon kai kasvanu, usein pelkään et oon kasvanu liikaa. Niinkun yli tästä, mun elämän suurrimmasta jutusta. En vaan enää tunne sitä samaa, niinku sillon kun oli pakko hypellä kotiin, kun olin niin onnesta pakahtunut, että en vaan pytynyt kävelemään. Vähän aika sit tuntu joltain, kun yöllä seisottiin  tuulessa ja maailma oli niin meidän. Toivon, että sitten kun alan taas tuntemaan kaikkea jännää, niin ne on vaan kivoi juttui. Niinku onnee, iloo, rakkautta, pakahtumista, hämyy, sellasii mun lempijuttui.
Yritän huutaa sulle että mulla on paha olo. Ei oo aikaa kuulla, kun vietät elämäs parasta aikaa, mun kanssa. Mut en voi enää kauan, olla näin. Tarviin pian takas säihkeen mun silmissä, jotta voin olla niin onnellinen tästä, kuin mun kuuluikin.
Kaikki on niin hyvin, mul on vihdoin kissanpentuja.
Haluun vaan olla sun samalla tavalla kun oon halunnu lähes viimeset kolme vuotta jokaikinen sekunti. Tietty haluun.
Ihan vitun ärsyttävää et mun täytyy nyt just lakata nauttimasta tästä kaikesta ihan vitun kauniista mitä mul on.
Isi lupaan ottaa D-vitamiinia tästä eteenpäin, vaik oonki sun tyttö, niin en haluis olla näin paljoo. Haluisin taas olla 14, pliis???



Hope so, mun blogin viimesetkin lukijat on kaikonnu, koska tää juttu on varmaan aika tyslätyhmälukuinen:(((

Lapsi lapsi

On ihanaa herätä aamulla valoon, pyöriä hetki sängyssä ja polttaa muutama savuke, mut kokonainen viikko kylpytakkiin pukeutuneena ja tupakka suussa ajaa mut ihan hulluks.
Ei musta oo tällääseen. Tai sit just on, eikä sekään oo hyvä???
Mun pitäis käydä koulussa ja tehdä läksyjä.
Ei kyllä ainakaan kiinnosta yhtään mikään tyhmä lukio, kiukuttaa.
Haluisin ehkä tehä jotain kivempaa, mutten osaa. Enkä tiiä haluunko olla jotain muuta kun ylioppilas neljän vuoden päästä, tätä vauhtia en neljän vuoden päästä oo kyllä yhtään mitään.
Millon musta tuli näin saamaton surkimus????

Mul on kovin aikuinen olo kun kävin tänään ihan ite kelassa ja tein ihan ite aamupalaa, mut se olo on vaan VALE. En oo kyllä aikuistunu yhtään. Soitan isille hätäsenä et mitä teen, kun ulosottovirasto pommittaa mua. No en ainakaan maksa, ku ei oo rahaa, paitsi tietty jos äiti pistää tilille, mut neki roposet menee röökii ja colaa.

Tavallaan oon maailman onnellisin kun mulla on kaunis koti ja kaunis rakas ja kohta syntymäpäivätkin. Mutta tuntuu niin pahalta kattoo peiliin ja muistaa vaan se, miten säälittävä tapaus oon. En oo tehny mitään mitä olis pitäny. Paitsi tietty juopotellut ja harjannut hampaat. Mut sehän ei riitä. En uskalla soittaa isille takas, jos se on vaik käyny mun wilmassa ja huomannu ettei sen esikoinen kyl salee kirjota ylioppilaaks tyylii ikinä. Blaaaaah, mitä teen?????????????????
(en salee mee hakee salest binii) (ei ois ees ikää) (lol)

Teen varmaan makaronilaatikkoa tänään

Vitun paha olo vaikkei ole edes krapula. Eiku onhan mulla krapula,  vittu.  Mut mul on kans oma koti ja tuhkakuppi ja kylmät varpaat ja jotain ihan tosi ihanaa joka paijaa mun hiuksia aina ennen nukkumaanmenoa.


 Täältä näkee pilvet lähempää ja nyt kun chilitkin on sopeutunut oon taas täynnä jotain varmaa. Kaikki mistä oon puhunu on käynyt toteen, saadaan varmaan kissakin pian.
Kuitenkin tänään aamulla itkin kun pupun piti mennä kouluun vaikka olisin halunnut jäädä siihen lämpimään vielä kehräämään. (Itse oon vähän jättänyt tota koulua taka-alalle. Onhan priorisointi kaiken aa ja oo.)

Kaikista peloistani huolimatta taidan sittenkin olla tarpeeksi vanha asumaan ilman äitiä ja isiä.
On mulla silti ikävä niitä ja siskoja ja Toivoa.
Ja mun ystäviä Riihimäeltä, täältä en tunne juuri ketään. Paitsi yhden meidän koulusta ja  sen osan hipeistä, jotka on jo mua ennen tullut tänne.
Oon siis kai vähän yksinäinen silloin kun Pupu on muualla. Oon siis kai vähän pieni vielä aikuistumaan.


Uskaltauduin äsken avaamaan sälekaihtimet, laitoin aurinkolasit kuitenkin päähän, sillä mielestäni ei olisi järkevää härnätä krapulaa turhaan.
Päivän askareet tuntuu vieläkin vähän jännittäviltä,  mut oon niissä jo ihan hyvä.
Tänään aion viedä tölkkejä kauppaan, kun rahat loppui eilen. Aion ehkä tehdä ruokaa ihan ite ja siivotakin,  kun illalla tulee vieraita. En aio harjata hiuksia, lopettaa tupakointia tai juoda kahvia. En aio uhrata ajatustakaan lukiolle, vaikka ehkä pitäisi, kun oon reputin jo puolet kursseista, mutta onhan mulla aikaa.



Järkevää sisältöä tai edes kauniita sanoja ei kauheasti ole luettavissa, varmaankin, siksi etten kirjoittanut niitä. Sori.

oon 100% eläinrakas ja tykkään kans musiikista.

Tänään aloin itkee kadulla kun en tienny missä mun röökit on. Ja sit kans vähän täällä töissä kun sainkin vähemmän palkkaa kun luulin. Ja sit kans eilen kun en löytäny kivoja vaatteita vaik äiti olis ostanu. Ja joka päivä ku muistan et joudun menee johonkin typerään urheilulukioon. Enkä tunne sieltä ketään. Enkä saa kamuja kun en osaa urheilla enkä enää ees puhuu. Ahdistaa. En oo tänä kesänä onnistu vielä missään.
Ei oo kämppää ku näytetään liian ratamestareilta mun hunajapupun kaa. Ehkä me vähän ollaankin.
Haluisin vaan niin paljon olla hyvä jossain muussakin kun jäätelönmyynnissä ja tupakoinnissa.

Tietty ollu hyviiki hetkii täs kesäs, mut ne aina päättyy itkuun ja lupaukseen ettei tää jatku näin.
Mut ehkä tää on se joku semmonen juttu, et saan viel yhen kesän itkeskellä ja sit oon aikuinen. Ja voitan eurojackpotissa. Veikkaaminen antaa toivoo, mut joka perjantai pettyy:(

Siitä on niin kauan ku oon muuttanu uudelle paikkakunnalle. Mua jännittää, tällä kertaa ei hyvällä tavalla. En ihan salee saa ees kamui ku oon niin omituinen. Onneks mul on mun mussut<3 (ehkä en ees oikeesti haluu uusii kamui) Jos oot kiva ja asut treel nii oo mun kaveri? Mäkin oon ihan kiva itkupilli.

Oispa tarkastusmaksu vaan tarkastusjuustonaksu

Vuos sitten tuijottelin kattoa
Poltin tupakkaa suihkun hormilla
Ootin Tuiskua kylään
Askartelin

Se oli pelottavaa, kun ei tiennyt oliko enää mitään minkä takia pysyä toiveikkaana.
Mitään minkä takia käyttäytyä hyvin.
Tai edes mitään miks haluaisin päästä kotiin.

Jos oisin tienny miten asiat tulee olemaan vuoden päästä, en olis pelänny.
Kaikki on hyvin. Paremmin kun hyvin. Oikeastaan en edes suloisimmissa päiväunissani osannut kuvitella tätä. Oon taas saanu kaiken minkä menetin ja niin paljo enemmän. Oon parempi ihminen. Tiedän mun rajat ja tiedän mitä mun tärkeät jaksaa multa.

Näyttää lupaavasti siltä et tää vuosi on huomattavasti parempi. Tää vuos vois jopa olla yks mun lempivuosista.
On tulossa isoja muutoksia. Jännittää. Niin paljon et alkaa vähän itkettää kun sydän hakkaa niin lujaa.
Mutten itke pelosta, vaan jännäilystä.
Mun peruskoulukin loppuu, vihdoin. Oon oottanu sitä aika kauan.
Ja mitä todennäköisemmin mulla on kohta kauniita astioita ja sininen tuhkakuppi, sellainen lautasen mallinen. Ja maailman paras unikaveri.

Ei pitäs hypettää liikaa. Oon junas ja sain sakot:( isi suuttuu, kun se anto junarahaakin:(