Tänään aloin itkee kadulla kun en tienny missä mun röökit on. Ja sit kans vähän täällä töissä kun sainkin vähemmän palkkaa kun luulin. Ja sit kans eilen kun en löytäny kivoja vaatteita vaik äiti olis ostanu. Ja joka päivä ku muistan et joudun menee johonkin typerään urheilulukioon. Enkä tunne sieltä ketään. Enkä saa kamuja kun en osaa urheilla enkä enää ees puhuu. Ahdistaa. En oo tänä kesänä onnistu vielä missään.
Ei oo kämppää ku näytetään liian ratamestareilta mun hunajapupun kaa. Ehkä me vähän ollaankin.
Haluisin vaan niin paljon olla hyvä jossain muussakin kun jäätelönmyynnissä ja tupakoinnissa.
Tietty ollu hyviiki hetkii täs kesäs, mut ne aina päättyy itkuun ja lupaukseen ettei tää jatku näin.
Mut ehkä tää on se joku semmonen juttu, et saan viel yhen kesän itkeskellä ja sit oon aikuinen. Ja voitan eurojackpotissa. Veikkaaminen antaa toivoo, mut joka perjantai pettyy:(
Siitä on niin kauan ku oon muuttanu uudelle paikkakunnalle. Mua jännittää, tällä kertaa ei hyvällä tavalla. En ihan salee saa ees kamui ku oon niin omituinen. Onneks mul on mun mussut<3 (ehkä en ees oikeesti haluu uusii kamui) Jos oot kiva ja asut treel nii oo mun kaveri? Mäkin oon ihan kiva itkupilli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti