Vitun paha olo vaikkei ole edes krapula. Eiku onhan mulla krapula, vittu. Mut mul on kans oma koti ja tuhkakuppi ja kylmät varpaat ja jotain ihan tosi ihanaa joka paijaa mun hiuksia aina ennen nukkumaanmenoa.
Täältä näkee pilvet lähempää ja nyt kun chilitkin on sopeutunut oon taas täynnä jotain varmaa. Kaikki mistä oon puhunu on käynyt toteen, saadaan varmaan kissakin pian.
Kuitenkin tänään aamulla itkin kun pupun piti mennä kouluun vaikka olisin halunnut jäädä siihen lämpimään vielä kehräämään. (Itse oon vähän jättänyt tota koulua taka-alalle. Onhan priorisointi kaiken aa ja oo.)
Kaikista peloistani huolimatta taidan sittenkin olla tarpeeksi vanha asumaan ilman äitiä ja isiä.
On mulla silti ikävä niitä ja siskoja ja Toivoa.
Ja mun ystäviä Riihimäeltä, täältä en tunne juuri ketään. Paitsi yhden meidän koulusta ja sen osan hipeistä, jotka on jo mua ennen tullut tänne.
Oon siis kai vähän yksinäinen silloin kun Pupu on muualla. Oon siis kai vähän pieni vielä aikuistumaan.
Uskaltauduin äsken avaamaan sälekaihtimet, laitoin aurinkolasit kuitenkin päähän, sillä mielestäni ei olisi järkevää härnätä krapulaa turhaan.
Päivän askareet tuntuu vieläkin vähän jännittäviltä, mut oon niissä jo ihan hyvä.
Tänään aion viedä tölkkejä kauppaan, kun rahat loppui eilen. Aion ehkä tehdä ruokaa ihan ite ja siivotakin, kun illalla tulee vieraita. En aio harjata hiuksia, lopettaa tupakointia tai juoda kahvia. En aio uhrata ajatustakaan lukiolle, vaikka ehkä pitäisi, kun oon reputin jo puolet kursseista, mutta onhan mulla aikaa.
Järkevää sisältöä tai edes kauniita sanoja ei kauheasti ole luettavissa, varmaankin, siksi etten kirjoittanut niitä. Sori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti