tiistai 26. tammikuuta 2016

Äiti anna anteeksi

Täällä mä oon, mun ihmemaailmassa vieläkin. Sunnuntaisateenkaarista on aikaa, samoin siitä kun mun ihmemaa säkenöi. Nyt oon neljän seinän sisällä päivästä toiseen, musta on tullu jotain. Jotain joka ei käy koulua, ei käy töissä, ei edes kaupassa kun ei oo rahaa. 

Siitä huolimatta, olo helpottaa. Tuntuu taas just oikealta kattoa kun nukut, just oikealta pussailla elokuvissa, just oikealta viilettää käsikädessä täällä uudessa kaupungissa.

Tiiän kuitenkin, ettei musta tullu mitään mitä haavelilin. Ensi syksynä mietitään uudestaan? Vasta nyt kun oon ihan vitusti myöhässä oon valmis olemaan viisitoista.
Halusin jonkun jonka kanssa voisi puhua poikaystävästä ja suunnitelmista. Jonkun jotai kutsua ystäväksi. Squad, muuttakaa tänne?? Oon liian tyhmä saamaan uusia ystäviä, vaikka kuinka haluaisin. Miten se muka tapahtuu? 
Aina kun poistun kotoota oon liian pieni tähän maailmaan. Oon liian ei kukaan kaikille. Riihimäellä olin jotain, ja kai siitä syystä löysin omani. 
En haluu olla yksin tylsyydessä.

Tulkaa joku pyytää multa päivää ihmemaassa niin järjestän kaiken keväällä. Kukaan ei näkis meitä ilman hymyä, kaljaa ja tupakkaa. Oltaisiin prinsessavaatteissa kännissä keväässä. 
Aiheutetaan kaaos?

4 kommenttia:

  1. oot maailman söpöin

    VastaaPoista
  2. Maailma tuntuu liian isolta ja monimutkaiselta että yks ihminen siellä pystyis selviämään. Paljon mielummin vietän aikaa yksin omassa ihmemaailmassa ilman huolia tai ajatuksia mistään mikö kuuluu mun ihmemaailman ulkopuolelle. En oo valmis menemään oikeeseen raakaan aikuisten maailmaan.

    VastaaPoista