Oispa jotain

Ulkona on kylmä ja pimeä, tänään satoi lunta.
Meillä kotona on valot ja kynttilöitäkin, kaks maailman söpöintä kissanpentua ja viltti jonne kääriytyä pakoon maailma. Unelmaa.
Oon kuulemma kivempi nykyään, juodaan glögii ja katotaa frendei.
Mä oon kuitenkin ihan yksin, yksinäinen. Soittelen mun äitille ja isille kaikkee vitun turhaa kun kaipaan jotain seuraa, noloo.
Edes se mikä sai mun sielun ilotulituksiin ja sydämen hyppimään ei tunnu enää miltään. Tai joo, joltain, mut ei siltä mitä mä haluaisin tältä. Elämältä?
Tuntuu tyhmältä pettyy mun omiin unelmiin, tuntuu tyhmältä pettyy muhun. Tuntuu tyhmältä tuntee vaan tylsää ja tyhmää.
Joskus huomaan, kun lakkaan jännittämästä mun kasvoja, et tuntuu ihan hyvältä vaikka hymyillä. Kuitenkin alan vaan itkemään, sitä että mikään ei tunnu miltään ja mulla on tylsää. Edes itkeminen ei tunnu väärällä tavalla hyvältä, niinkun ennen.
Oon kai kasvanu, usein pelkään et oon kasvanu liikaa. Niinkun yli tästä, mun elämän suurrimmasta jutusta. En vaan enää tunne sitä samaa, niinku sillon kun oli pakko hypellä kotiin, kun olin niin onnesta pakahtunut, että en vaan pytynyt kävelemään. Vähän aika sit tuntu joltain, kun yöllä seisottiin  tuulessa ja maailma oli niin meidän. Toivon, että sitten kun alan taas tuntemaan kaikkea jännää, niin ne on vaan kivoi juttui. Niinku onnee, iloo, rakkautta, pakahtumista, hämyy, sellasii mun lempijuttui.
Yritän huutaa sulle että mulla on paha olo. Ei oo aikaa kuulla, kun vietät elämäs parasta aikaa, mun kanssa. Mut en voi enää kauan, olla näin. Tarviin pian takas säihkeen mun silmissä, jotta voin olla niin onnellinen tästä, kuin mun kuuluikin.
Kaikki on niin hyvin, mul on vihdoin kissanpentuja.
Haluun vaan olla sun samalla tavalla kun oon halunnu lähes viimeset kolme vuotta jokaikinen sekunti. Tietty haluun.
Ihan vitun ärsyttävää et mun täytyy nyt just lakata nauttimasta tästä kaikesta ihan vitun kauniista mitä mul on.
Isi lupaan ottaa D-vitamiinia tästä eteenpäin, vaik oonki sun tyttö, niin en haluis olla näin paljoo. Haluisin taas olla 14, pliis???



Hope so, mun blogin viimesetkin lukijat on kaikonnu, koska tää juttu on varmaan aika tyslätyhmälukuinen:(((