Oispa tarkastusmaksu vaan tarkastusjuustonaksu

Vuos sitten tuijottelin kattoa
Poltin tupakkaa suihkun hormilla
Ootin Tuiskua kylään
Askartelin

Se oli pelottavaa, kun ei tiennyt oliko enää mitään minkä takia pysyä toiveikkaana.
Mitään minkä takia käyttäytyä hyvin.
Tai edes mitään miks haluaisin päästä kotiin.

Jos oisin tienny miten asiat tulee olemaan vuoden päästä, en olis pelänny.
Kaikki on hyvin. Paremmin kun hyvin. Oikeastaan en edes suloisimmissa päiväunissani osannut kuvitella tätä. Oon taas saanu kaiken minkä menetin ja niin paljo enemmän. Oon parempi ihminen. Tiedän mun rajat ja tiedän mitä mun tärkeät jaksaa multa.

Näyttää lupaavasti siltä et tää vuosi on huomattavasti parempi. Tää vuos vois jopa olla yks mun lempivuosista.
On tulossa isoja muutoksia. Jännittää. Niin paljon et alkaa vähän itkettää kun sydän hakkaa niin lujaa.
Mutten itke pelosta, vaan jännäilystä.
Mun peruskoulukin loppuu, vihdoin. Oon oottanu sitä aika kauan.
Ja mitä todennäköisemmin mulla on kohta kauniita astioita ja sininen tuhkakuppi, sellainen lautasen mallinen. Ja maailman paras unikaveri.

Ei pitäs hypettää liikaa. Oon junas ja sain sakot:( isi suuttuu, kun se anto junarahaakin:(