sunnuntaisiii aattelen tänää ja eilenkin

Ajatten mun tulevaa kotia ja tuhkakuppia, sunnuntaiaamuja ja kylmiä varpaita.
Mut nyt sunnuntaiaamut on ollu vähän outoja.
Niin outoja, etten muista olleeni pitkään aikaan niin sellanen.
Haluun vaan hajota siihen niin tuttuun ja turvalliseen, niin pelottavaan ja jännään.
Koska mikään muu koko maailmassa ei tunnu siltä, niin en mitään muuta tahdokaan.
Ja samalla: koska mikään muu koko maailmassa ei tunnu siltä se on vika asia mitä tahon.
Jos antaisit niin olisin sun elämän paras asia.
Lupaan et jokainen sana, katse, ajatus ja kosketus rikkoo niin paljon, mut tuntuu paremmalta kun tuhat tähtisädetikkua sun mustassa sielussa.

Mä muuten luulen, että oksensin mun sielun karkkivessan pönttöön yks päivä. Sen jälkeen on ollu paha olla. Ja sen jälkeen kun ei oo aikaa.
EI AIKAA VOI TUUHLATA.
MITÄ??????????
En osaa elää.