Kotiin kävellessä mä yhtäkkiä unohdin miten hymyillään. 

Joskus itkin, miten oon kadottanut kaiken mistä välitän.

Tajusin et oon kadottanut itsessäni kaiken kaiken pitämisen arvoisen.

Oon hajalla ihmisenä, ja koska en osaa korjata itseäni muutun hirviöksi.

Eikä tää tule muuttumaan ennen kuin opin kokonaan itteni. 

Tähän mennessä kaikki yritykset ovat vaan repineet viimeisetkin hyvät rippeet musta pois.

Oon lukossa.

Kuka mä oon!?