Tänään, ulkona tuoksui yhtäkkiä kesä.
Se pysäytti. Voi kun olis kesä! Mä voisin juosta paljain jaloin, vähissä vaatteissa ja ostaa kalliita herkkuja. Nauraessa loistaisin kilpaa auringon kanssa. Niin onnellinen mä olisin. Vesi välkehtis just niinku elokuvissa, eikä aurinko koskaan laskis, ellen haluais katsoa sitä. Nauraisin tienposkessa ja puhaltelisin saippuakuplia. Juoksentelisin keskustassa ja jättäisin hiukset harjaamatta.
Makaisin nurmikolla ja laittaisin apiloita varpaiden väliin. Kaikki olis yhtä hymyä ja seikkailua!
Mut marraskuussa muistan sen, että mitä ikinä tapahtuukaan niin loppujen lopuks, oon aina yksin ja pimeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti