Kriiseilen sillon.
Ruokarahat menee röökiin.
Petän lupaukseni kerta toisensa jälkeen.
Pukeudun mukavasti ja harjaan hiukset harvoin.
Oon avoin mut silti niin kiinni.
Mut pojat on poikii?
Ja mä oon tyttö joka sytyttää yhtä nopee eikä vaikuta pinnalliselta.
Siks kai mun on helppo leikkiä poikien leikkejä päivä tai kaks.
Kunnes muistan taas kimaltelevat esineet ja kissarepun. Sillon mä poistun kuviosta, harjaan hiukset ja meen töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti