Iha liikaa silmiä, sormia, huulia. Ei muista enää kasvoja kun kaikki
sekottuu valoihin ja harsoihin.
Laattahuonees nään siskon ja se nauraa ja itkee. En pysty, kaikki tietää mikä saa mut tuntee.
Ei semmosii. En sais ees ajatella niitä.
Haluun vaan juosta aurinkoon ja kattoo sua pilke silmäkulmas, naurahtaa ja pyörii kissatarroja naamassa.
Mut enhä mä oo mitää kellekää, voin kattoo vaan muutaman kerran, mut heti ku oot liian lähellä tiiät etten oo kunnos.
Ei kukaan uskalla jäädä, mä pelotan.
Mä pelkään.
Entä jos tää ei täst?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti