Valo häikäs silmiä joka aamu, ja hormitupakointi meni ihan rutiinista.
Mä ootin lomaa niin et kihelmöi, luotin et lautuli rullaa mun kaduil, heitin röökii jokaiselle joka pyys.
Ekana yönä ei nukkuttanut, puhuin tyhjiä lauseita puhelimeen, kunnes lopulta tajusin luvanneeni aivan liikaa.
Poltin tupakkaa niin et ääni lähti.
Harhailin kaupas vanhaan tapaan.
Hymyilinlymyilin.
Sit kaikki alko taas muistuttaa samaa vanhaa.
Kaipaus alko. Ja nyt en voi ku toivoo et tää päättyy samalla tavalla kun siinä leffassa.
Käyn läpi onnemme hetket, mut ootanko joojoojäbää vai sitä joka soitti kappalen viistoist ja piti kii ranteest.
No siiiis, elämähän on juhla. Joskus juhlat on tylsii, mut jos oikee yrittää ni kyl niis sit on kivsuu. Kaikki on oikeesti onnettomii ja tylsistyneitä, mut ei vaan myönnä sitä ja siks kantsii vaan olla Nuuakamuikkunen. Ei mul mitää sanottavaa ollu, kuhan halusin sanoo jotain. Ps. Unohda se Moooo !!!
VastaaPoistaKiva et sanoit, voisit joku päivä yoloilla semipäihteettömästi mun kaa!
VastaaPoistaPs. Se olis melkee yhtä vaikeeta ku tupakoinnin lopettamine xD
Voisinhan mä joo.
PoistaPS. No älä sit unohda, mene eteenpäin. :---))))))