Aikaa

Parasta oli silittää hiljaa sormia, korvia, poskia, hiuksia.
Siinä lämpimässä oli hyvä, antaa pitää kii, kuulla ne sanat ja uskoa siihen.
Eikä aikaa ollu kulunu, muistan kaiken alusta asti.

Polttaa ihoa, sydän on taas siinä hassussa mokkanahkaesiliinassa ja rutistaa. En mä tiiä mitä voin tehdä.
Ei voi huutaa, ei sattua, ei mokata.
Päivät menee äkkiä, kun hoitaa hommat ja nukahtaa aikasin.
Ja ennen kun huomaankaan on se  päivä, kun pääsen kotiin ja hoidan koulun ja lopetan tupakoinnin ja käyn salilla ja siivoon huoneen.
Mut tänään vielä kädet täristen koitan sytytttää sätkän ja naksautan sormet.

Mut ne jutut, jotka joskus unohin alkaa palaa pikku hiljaa takas mun mieleen.
Se sairas mielihyvä, jota saan pärjäämisestä. Joku päivä mä lupaan, että musta voi taas olla ylpeä.

Joku helvetin kaunis päivä maailma on taas mulle avoin.