Itku tulee, kun sanon ihan vääriä asioita ja näytän niin tyhmältä.
Sillon kun tuntuu et asiat menee hyvin ja kivasti, niin sitten käykin silleen että kaikki meneekin itkuksi ja kiukutteluksi.
Mökötän yksin sohvalla ja olen loukkaantunut. Sen vielä kestää.
Mutta entä kun on vaan pakko kävellä äkkiä pois, ettei kukaan huomaa sun itkevän.
Pala kurkussa tekis mieli vaan huutaa ja paiskoa lasit seinään.
Mitä se auttais? Ainut ongelma on minä.
Mut oon zen, pyyhin kyyneleet ja suljen itseinhon syvälle sieluuni (joka ei ole sähköimpulssi).
Annan vaikutelman, jossa olen ylimielisyyden huippu, itsevarma ja kaunis.
Se vaan sopii mun habitukseen niin paljon paremmin.
Vaikka oonki pinnallinen teini, maalaisneiti, lyyli, ämmä, tyttöystävä, tytär ja sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti