Kohta alkaa uus vuos. Mennyt vuos on ollu mun lyhyen elämän kaunein ja melankolisin ja upein ja hauskin ja yoloin.
Ens vuodesta tulee varmaan upein.
Tosin mä vanhenen sillon, vuoden verran, tiettyki. Ei se kai haittaa.
Mut entä sit ku oon kakskytkuus? Onhan sihen aikaa toki. Mut liian vähän ja liian paljo. Oonko yh-äiti Korsossa? No en oo. Ainaki mul on kisui, kaljaa ja tupakkaa. Vaarmaan velkoja ja työttömyyskorvauksia, ylioppilaslakki ja maaailman paras viidestoista kesä.

Mut koht mun rakkaimmat on yheksäntoist, seittemäntoist pian siitä kakskyt ja kaheksantoista. Mitä ihmettä?
Tiiän kyl et oon ikusuuden viistoist ja joskus kuusysi.
Numeroita ja harmaita hiuksia. Ihmiset kaljuuntuu eikä pidä enää päiväkirjaa, mut minkä sille voi. En mä ees haluu voida mitää.
Ja blaa blaa blaa. Niin mä kirjotan diippii shitii jossai siwan lähellä. Juon coca colaa uuden vaatteet päällä ja hymyilen aina vaan.

Sitä paitsi sain aika vähän joululahjoja, mut tosi kivoja kyllä.

Rakkain terveisin,
Alisa 15