Kisu muutti meille.

Ja niinhän siinä kävi. Kesä loppui M A A N A N T A I N A ja juna katosi mutkan taakse.
Taivaskin itki meidän puolesta ja Joose lauloi liian surullisesti, joten purskahdin itkuun.
Itkin vielä koko päivän ja seuraavan aamunkin. Nyt olen kovasti yrittänyt itseäni keräillä ja melkein onnistuin

Toivottavasti nukahdan illalla nopeasti ja seuraavan kahdeksan kuukauden ajan aina, niin silloin, silloin on taas kesä. Koska aina on madollista, että ensi kesästä tulee vielä upeampi kuin tästä. Vaikkakin keä2013 ylisi niin korkealle etten ehkä usko sitä, mutta tiedän sen olevan mahdollista.
Ja niin. Voihan tästä tulla loistava syksykin.

Ainiin. Koulussa oli  kamalaa. Eikä musta tule K O S K A A N yhtään mitään. Mutta onneksi niin moni niin upea ihminen on mua jaksanu tsempata, että voisin muuttaa kohtaloa ja päästä Kallioon.