Ei purkaa pois, vaan siivota. Järjestää ne pään sisällä eri lokeroihin ja nimetä ne. Aina oikean hetken tullen valita yksi lokero ja ajatella sen muistoja ja sen ajatuksia. Mennä niiden mukana.
On surullista, kuinka se samat tylsät tytöt seisoo huonosti tylsien farkkujen verhoamilla jaloillaan, tylsä ilme kasvoillaan ja puhuvat tylsällä äänellä niiden mielettömän tylsästä elämästään.
On surullista, kuinka opettaja vaihtaa kuuntelukojeeseensa patterit ensimmäisen tunnin alussa, hiukan surullinen ilme kasvoillaan.
On surullista kuunnella kuinka pisarat ropisevat tämän niin tutun ja niin syksyisen talon kattoon.
Nämä olivat yhden haikean syksylokeron ajatuksia, ajatuksia ja muistoja tältä päivältä.
Onnelisuus ja kesälokero on ihana. Jos en ole vielä maininnut nii oli iha ok kesä. Hehehheh. Eiku oli kesä, jonka muistot L O I S T A A.
Haluaisin vain kirjoittaa ja kirjoittaa, (onhan syksy) muttei ole asiaa. Joten heipä hei ja heissulivei ja meri mun kengät vei viime marraskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti