Sinne purjehdimme laulaen ja uiden!

Teatteri parantaa haavat, hetkeksi. Kun en ole siellä en halua palata. Kun olen, en koskaan, koskaan tahdo pois. Silti, joka kerta tulen pois. Ilo kestää hetken. Ja sitten vajoan entistä alemmas.
Ehkä jonakin päivänä olen ollut teatterissa niin paljon, että olen taas normaali, palautunut siihen mitä olin ennen.
Ehkä jonakin päivänä minä vain päätän nousta tästä itsesäälin loputtomuudesta ja tajuan etten olekaan muiden hylkäämä. Ainoastaan itseni.
Hei jes. Tiedostan sen. Parempaan päin siis!

Reissu Helsingissä oli upea. Harkat olivat upeat. Oli upea päivä koulussa.
Missä hitossa on vika?
Minun ajattelutavassani.
Damn it.

Weheartit.com