Aamuisin on liian pimeää, jotta jaksaisin herätä. Siksi nukun silloin.

Inspiraation ja elämän puute tuhoaa minua. En jaksa tiedostaa sitä muuten kuin iltaisin. Ja silloin, koen sen liian raskaasti ja vajoan epätoivoon.
Aamuisin nukun liian myöhään ja tulen puoli tuntia myöhässä kouluun. Opettajat eivät edes kiinnitä huomiota siihen. Korkeintaan naurahtavat pilkallisesti kuullessaan minun olevan luottamusoppilas. Tai kysyessäni lisätehtäviä.
Juurikin niin. Omaa syytäni. Siksipä päätin ryhdistäytyä. Ihan vain ärsyttääksen niitä, jotka eivät usko minun osaavan.

Haaveilen auttamattomasti liikaa kesästä. Ja Pariisista.
Sinne menen pian. Huhtikuussa. Ja toukokuussa. Voittajafiilis.

Huomenna herään aikaisin. Otan Uuden Upean Tabloidikokoisen Hesarin ja take away kahvin mukaan junaan. Näytän itsevarmalta ja aikuiselta. Omasta mielestäni. Muut tietysti tajuavat minun olevan pieni keskenkasvoiuinen koululainen.

Koska teksti oli vähemmän hyvä, saatte kaunista musiikkia.