Sattuu, satuttaa

Kaikin puolin epäonnistunut olo.
Myöhästyin koulusta kolme tuntia.
Polviin asti ulottuva villapaitani oli kutistunut pesussa tavalliseksi.
Olen itkenyt silmät punaisiksi ja turvonneiksi.
Meikit levisivät. Meikkasin uudelleen. Nekin levisivät.
Minun oli vaikea hengittää.
Tunsin itseni pieneksi, mitättömäksi ja säälittäväksi.
Tunsin itseni kuuden vanhaksi.

Ehkä olen nyt puhdistunut ja minusta tulee taas ikionnellinen kuten kesällä.

 

Kuva on iäisyyden vanha, mutta lisäsin sen, koska Toivo ja Nyyti ovat niin rakkaita.

Ja. Tätä vauhtia blogistani on tulossa kunnon angstiblogi.

Tämä kaipaa edes pientä piristystä.

Minä ainakin naurahdin tälle kuvalle.