Sellaisen ajattelun myötä olo on aina tietynlainen.
Ei surullinen, ei iloinen.
Niin vaikea kuvailla.
(Kappale ei varsinaisesti liity mihinkään. Taaskaan. )
Jos meistä tehtäisiin kirja, minä olisin se ilkeä paras kaveri. Jota lukijat inhoavat ja josta sinäkin pääset lopulta eroon. Se joka on loppujen lopuksi se heikompi.
En ole kiinnostunut kenestäkään.
Olen vain huomannut muutaman hauskannäköisen poijan.
Olen auttamattomasti myöhässä joululahjojen suhteen.
Rakastan valoa ja kirjoja.
Ja ystäviäni.
Olen taas antanut neuvoja, ilman että minulla oli hajuakaan seurauksista. Kai se siitä.
Nyt vain odotan perjantaita.
Katsotaan tuleeko maailmanloppu ja juhlitaan.
Jos ei tule niin sitten tulee kesä.
Ja päivät pitenevät. Tulee enemmän valoavaloavaloa.
Joka on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti