''Armo, armo. Ilman sitä ei eloon jää.''

Inspiraatio ei iske.
Harvemmin se iskee kun odottelee.
Sen sijaan voisin kertoa, että teatteri on mun elämä.
Tai ei ihan kokonaan. On koulu ja muu epäolennainen.
Pyörii paljon sen mukaan. Sen ympärillä.
Mutta nyt juuri se on melko ihanaa.
Koska tosi moni tärkeä ihminen on siellä. (Toisaalta moni on muuallakin..)

Niin. Ja mua saa aina odottaa. Jos odotat, niin ehkä mä saavun. Ja ehkä tästä tulee jotain.