Pelkään unohdetuksi tulemista.

Hatlammin suo. Järjetön määrä kynttilöitä ja ystävä. Ihanaa!
Ajattele. Olet suolla. On pimeää. Paitsi että on kynttilöitä, kynttilät ovat pitkospuiden vieressä. On melko kylmä. Olet suolla yksin. Jos uppoat kukaan ei löydä sinua ajoissa.
Onneksi en ollut yksin. Onneksi olin Lauran kanssa.
Mä pelkään sellaisia soita. Pelkään, että uppoan sinne. Uppoan ja unohdun.
Pelkään unohduteksi tulemista. Kukaan ei tietäisi kuka minä olen. Siis kuin tulisin ei-miksikään.
Ajatuskin pelottaa.
Siksi kai toimin niinkuin toimin.
Minä aion elää elämäni niin, että jokainen hetki on eletty. Täysillä.
Elää niin kuin elän kuvassa. Tämän hetken elämstäni kuvasi PikkuMyy .

En tiedä onko tässä enää mitään järkeä. Kun tuntuu, ettei toista kiinnosta.
Tuntuu, että hän ei innostu enää koskaan mistään. Tuntuu ettei ystävyys merkitse mitään, hänelle.
Tänään oli vain yksi tilanne. Hän on aina väsynyt ja on aina jotain muuta.
Ei me olla nähty kunnolla pitkään aikaan. Ei se syy ole yksin sen. Mutta musta tuntuu, että ne ovat vain tekosyitä. Tekosyitä, sille ettei vaan jaksa olla mun kanssa. Paras ystävä muka? Kummallinen ystävyysuhde. Me ei nähdä koskaan ei puhuta koskaan. Tai puhutaan ja nähdään kyllä, mutta ei kunnolla.
Turha puhua. Taas. Ei se vaan hyödytä, tarvittaisiin tekoja. Siltäkin puolelta. Tai sitten on jo liian myöhäistä.