Ihanaa, olen aina ollut syntymäpäiväjuhlaihmisiä. Rakastan juhlia, etenkin jos ne ovat syntymäpäivät. Ja vielä enemmän jos ne ovat minun syntymäpäiväni!
Täytyy keksiä jokin upea teema taas! Ehkä ne kasaribileet niinkuin kesällä ajattelin.
Mutta en mä kuitenkaan ole varma.
Tärkeintä on kuitenkin vieraiden lisäksi ruoka. Ihan helvetisti ruokaa niin ei sillä teemalla niin väliä ole!
Tulee ihan outo olo, kun katselee vanhojen ystävien kuvia.
Miten paljon ne on muuttunu... Vai muutuinko mä? Jos olisin niiden ystävä olisinko mä samanlainen kuin ne?
Joskus viime vuonna mulla oli pakkomielle kehitellä päässäni keskusteluja niiden ihmiset kanssa. Keskusteluja joissa ne kerto mulle, että ne on paljon suositumpia ja parempia kun mä. Koska niillä oli enemmän tykkäyksiä niiden profiilikuvissa.
Ne kertoi mulle, että niillä on asiat vaan niin hyvin. Ne ei edes muistanu mua. Olin ollut vaan jotain pientä ja ohimenevää.
Mä hymyilin hiljaa itsekseni ja ajattelin, ettei ne tajua mistään mitään. Ajattelin, että tietysti mä olen niitä onnellisempi ja mulla on asiat paljon paremmin. Mä ajattelin olevani vitun paljon parempi kuin ne.
Silti mä ajattelin niitä vanhoja ystäviä usein. Ajattelin, että mä olen päässyt pidemmälle kuin ne. Että mun sosiaalinen elämä on laajempaa kuin niiden.
Mä en tiedä mitä mä enää ajattelen.
En kehittele keskusteluja päässäni, enkä ole noin ylimielinen.
Olen silti varma, että olen onnellisempi näin, näiden ihmisen kanssa.
Biisi ei taas liity mitenkään mihinkään. Mutta tässä on jotain lumoavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti