Jokaisella mitta on täynnä

Vaatetusasia piti olla kunnossa. Ei ollutkaan. Näytän makkaralta... Ei voi mitään!

Olen pyörinyt koko päivän etsien itselleni kenkiä. Onneksi mulla on näin pieni jalka niin helposti löytyy... (Sarkasmia. Jalkani ovat kokoa 41-42. En löytänyt kenkiä.)
Onneksi olen myös saanut oudoksuvia katseita ja hillittömiä naurukohtauksia. Jännityksen syyksi.

Minua jaksaa edelleen ihmetyttää eräs ihminen. Ihminen joka on itse täydellinen ja me muut olemme hänelle ilkeitä ja kamalia.
Ihminen jaksaa olla edelleen uskomattoman naivii. Hän on aheuttanut niin pahaa mielta ja raivoa. Hän luulee olevansa meidän yläpuolella. Luulee olevansa jumalan lahja maailmalle.
Hän kuvittelee, että kun hän haluaa hän on tervetullut takaisn joukkoomme.
En ole samaa mieltä.
Voisin laulaa tämä biisin hänelle jos osaisin.
En edes tiedä rakastanko häntä ystävänä. Edes vanhana ystävänä jolla on ollut hyviä hetkiä.

Eli kaikki ei olekaan niin hyvin kun piti. Mutta se on elämää.
Mulla on muutenkin epävarma olo. Itsestäni ja kaikesta. Huomisesta. Ei näyttelijät tai kukaan muukaan sitä tee. Vaan se, että tämä on minun osaltani ohi.
Koko syksyn työ on huomenna saatettu loppuun. Mutta onhan minulla muukin elämä. Viikset ja koulu ja kaikki muu!
Kaikesta huolimatta odotukset ovat korkealla. Huomisesta ja koko elämästä.

Hyvinkin ristiriitaista tekstiä. Mä olen ristiriitainen. Mun tunneltila on nyt ristiriitainen.