Ensi-illasta.

Minä rakastan ensi-iltoja.
Kutinaa on ollut vatsanpohjassa koko päivän.
Tietysti on liian kuuma tai kylmä.
Minä nauran  ja pelleilen, en pysty keskittymään. Olen valtavan hyvällä tuulella.
Taidan olla ainut.
Kaikki muut tiuskivat ja panikoivat.
Tulee kiire lavalle. Minua jo huudetaan.
Ensi-ilta.

Rakastan ensi-iltoja, rakastan adrenaliinivirtausta ennen esitystä, rakastan valoja, joista ei näy läpi.
Astuessa lavalle kaikki muu unohtuu.
Elät hahmossa, sinulla on ympäristö ja päämäärä.
Näytellessä vapautuu. On draamaa, mutta se ei ole minun omaani, ainoastaan roolihahmoni.
Suuret taputukset puhkeavat, riennetään lavalle. Tavalliset valot palaavat hiljalleen ja näet yleisösi.
Näytät varmasti elokuun auringolta. Uupuneelta kaikesta työstä, mutta onnelliselta, hyvin onnelliseslta.
Ja onnellisuus on kauneutta parhaimmillaan.
Siksi minä rakastan ensi-iltoja.

Kirjoitin tekstin koulussa vähän aikaa sitten. Vaikka tänään en ole lavalla tuntemukset ovat lähes samat. Ainakin pystyn samaistumaan näyttelijöihin.

Halusin laittaa tekstin tänne, koska tänään on ENSI-ILTA!