Maauimalan aidan ali ei enää pääse sieltä mistä me aina kuljettiin.
Nyt pitää mennä eri aidan ali ja se on kuumottavaa.
Mut edellee siellä voi uida ja kattella maisemii konkreettisesti korkeelta.
Siel voi kokee paljo hetkii, ja kun mä olin siellä, mä muistin ne kaikki.
''Kiva et sä toit mut tänne''
Ei mitään. Meillä on vielä paljo kivempia juttuja yhessä.
Mutten mä silti haluu olla semmonen tyttö, jonka voi jättää yksin ihan noin vaan.
Ja mitä ikinä tulee tapahtuu mä oon aina sellanen tyttö.
Sen takia mä vihaan itseäni ja sua.
Ja se syö mua sisältä koko ajan.
''Haittaaks jos mä poltan?''
Tupakointi, jumalauta, miks mä edelleen teen sitä.
Röökiiröökii, sormet on keltaset ku Andy McCoylla.
Ja on tyhmää, kun ei kukaan pidä siitä.
Ja niin mun keuhkot nipsnapsjapoks poksahtaa pois.
''Näytä nyt!! Paljo tos on, anna mun haistaa''
Miks mä aina jään kiinni?
Tarviin joskus jotain sellasta, mut en en saa saa.
Nyt en jatka kesää millään vihreellä.
Se syö pään ja muistoi, iha liikaa.
Lopuks mulle on enää maksa, koska sitä ei ees viha pysty syömään
Ja siinä kaikki, ei möhömahaa tai tissejä, oon kova ja kylmä, en pehmee, enkä kimallakaan.
Mut tyhjenevät ihmiset on kilttejä. Siks mäkin päääsin lopullisesti kotiin.
Ehkä ne on ylpeitä nyt. Tai ainakin kehtaa myöntää et oon niitten tytär. Vaik jäinki luokalle.
Seuraavaks haluun jotain hyvää ja kaunista paljon, et voin olla kiltti ja epäontto.
Ja sit haluun sitä mistä puhuin joskus paljon
O N N E L L I S U U D E N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti