Rakastan sua ja koko maailmaa.
Nyt on kesä ja me kaikki tiedätään se. Ulkona on niin alleviivavan vihreetä, että naurattaa, aikaa on liikaa. Tai ei, mutta kahdeksankymmentä tuntia on kovin paljon.
Mutta vesi säkenöi maauimalassa niin kauniisti, että pakahdun. Tiedän että pakahdun kun nään sut kesässä, mulla ei edes ole pilkkuja. Sit liftataan maailman ääriin ja keinutaan tähtiin.
Mennään torniin viiksiseura. Tiiän, että te tiiätte, sillon me ollaan korkeella. Koska torni on korkea ja niin täynnä hetkiä. Laitetaan meidän sydänlasit päähän, SAMAAN AIKAAN.
Ei vihata ketään, rakastetaan vaan ja hymyillään. Hypätään veteen ja nauretaan, katsotaan taivaalle ja toisia silmiin. KOSKA, miksipä ei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti