Elämän riemuvoitto.

Ei riitä päivät, aika tai elämä. Ei riitä mihinkään. Tallentamaan kaikkia hetkiä tai valoa.
Osan kyllä. Hetkiin, jotka tallennetaan kuului eilinen. Ehdottomasti.
Punaista valoa en unohda, en ajatuksia tai Venlan ilmettä. En unohda uskoa ihmisiin.
Lopulta kaikki oli hyvin ja tallennettu minun muistiini ja menneisyyteeni.
Muita ikimuistoisia hetkiä ovat eräs toinenkin perjantai.
Ja
Oranssit verhot keväällä, valoa niiden sisässä.



En tiedä mitä tehdä.
Blogissa se näkyy siksi, että sormet ovat yhteydessä sieluuni.
Ja sieluhan on hukassa, unohdin sen jonnekin viikkoja sitten.
Kai, aikojen päästä se palaa luokseni, kyllästyttyään olemaan ilman ruumista.
Mutta en aio edesauttaa asiaa vielä. Elämä sieluttomana on yllättävän mielenkiintoista.