Tekstiä ilman rivinvaihtoa. Ja lumous

Aivojeni paikalla on kananmunan keltuainen. En saa otetta itsestäni. Herään tällä kertaa normaalia aikaisemmin ja meikkaan silmät oranssilla. Silloin näytän sairaalta. Mutta se on hauskaa. Tapaan ystäviä ja kävelemme. Ehkä Riihimäellä. Useimmiten Kalliossa. Iltaisin annan itseni täristä. Katson sinkkuelämän jaksoja tuhannetta kertaa. Sillä omistan vain ensimmäisen ja kuudennen tuotantokauden syystä x. Kuuntelen hajanaisia biisejä ja yritän selvittää ajatuksiani. Olen kai vain seonnut. Siksi kirjoitan tekstin ilman rivinvaihtoa. Se on tuskaa minulle.

Mutta nyt elämä ei ole tuskaa
vaan olen onnellinen.

Kerrassaan lumoavaa musaa. Kuulin sitä vasta tänään ensikertaa.