keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Sydän avoinna.

Teatterin jälkeen olen sydän avoinna. Avoinna uusille vaikutteille.
Huomaan, ettei näyttelijäksi tuleminen ole ainut vaihtoehto. Teatteriohjaaja kuullostaa myös hyvältä.
Huomaan, ettei vasemmistoliitto ole ainut sopiva puolue minulle. Myös Vihreät houkuttaa.
Toisaalta niin avoin, että muutkin näkevät sen sisään. Tajuavat, ja minä vain naurahtelen.

Eilen illalla katselimme äitin valokuvia äidin nuoruudesta. Kuvia, joissa neljä tyttöä nauravat kasassa. Porukka istuu laiturilla. Hiukset heiluu kameran edessä. Äiti istuu sängyllä jonkun pojan kanssa. Äiti ylioppilaslakissa.Äiti vanhojentanssimekossa. Äiti ja kummitäti. Äidin kissa. Minä äitin mahassa. Minä isin sylissä.
Nyt äiti on neljän lapsen Vihreä perheenäiti Riihimäeltä ja tuntee pienen osan noista ihmisistä.

Haluaisin etsiä käsiini päiväkotikaverin Jessican.
Jos olit pienenä Linnunlaulun päiväkodissa, hymyilit paljon ja omistat ruskeat silmät. Kerro minulle!


Äsken kuulin meidän äitin tutun tytön kuolleen koulussa. Se oli ollut Tuiskun kanssa joskus
ja meilläkin monta kertaa.

En osaa kirjoittaa mitään. Rest in peace.
Pidetään elämästä kiinni niin kauan, kun omistetaan se.

6 kommenttia: