Tai vaihtoehtoisesti juhlia pitkään ja hartaasti kera kermavaahdon.
Tsssstss. Ei vaan ystävien.
Jos otetaan pitkän tähtäimen suunnitelma, tahtoisin näytellä, eläytyä niin että kadotan itseni lavalla.
Nyt on vain tyydyttävä teatteriin kaikilla muilla tavoin.
Sekoiluni tässä elämässä ovat hassuja.
Leikin lentokonetta ja lentävää yksisarvisen poikasta.
Sitten pidän kummallisia ääniä oppitunneilla ja muuallakin.
Häkellyn uusista ihmisistä vaikka minähän olen SuperSosiaalinenJaMeidänAinaÄänessäJaEsilläTyttö.
Tällä hetkellä sekavuuteni johtuu lähinnä onnesta. Ei mistään erityisestä syystä. Olen vain lujasti päättänyt olla onnellinen ja unohtaa turhan surumielisyyden.
Sillä.
Jos on liian surullinen ei ole iloinen ja iloisuus on kivempaa kuin surullisuus. Yleensä.
Hah. Täällä käyn itseni kanssa täysin yhdentekevää keskustelua ja itken yhtä poistunutta lukijaani.
Kiitos te ihanat, ihmeelliset lukijani, jotka ovat kiinnostuneita selityksistäni ja muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti