Toispuolisuus.

Pääni sisäinen maailma on kaunis, vaaleanpunainen, kevyt ja musiikin täyttämä.
Sinne menen liiankin usein. Pakenen keskimääräisesti joka kolmas sekuntti.

Tänään lumihiutaleet olivat suuria, nauroin liian usein.
Olin kuvitellut päähäni kohtauksen, jossa suurilumihiutalesateessa joku huutaa nimeäni.
Tsam. Joku huusi. Harmi, etten tiennyt kuka se oli. Joku jonka saatoin etäisesti tietää.
Sama tyyppi jatkaa. Onko mulla rahaa.
Siinä suhteessa olen kuin työtön taiteilija. Olen rahaton. Elän satunnaisilla raha-avustuksilla ja ystävieni kukkaroilla. Tosin sitten kun on kesä ja pääsen kioskii maksan kaiken ja syksyllä olen samassa tilanteessa.
Katsahdan huutajan suuntaan ja jatkan matkaani.

Aina kotiin tullessani idylli rikkoutuu. Sen korjaamiseen menee koko ilta. Tai monta sivua tekstiä.
Tai virkistyttävät keskustelut ystävän kanssa yhteisen sivupersoonan kautta. Kätevää.

Teksti oli helvetillistä ajatuksvirtaa.