lauantai 22. joulukuuta 2012

Suu teipattu maalarinteipillä.

En ole korvaamaton. Musertava tosiasia, jonka kaikki tietävät.
Aina löytyy joku muukin joka pystyy siihen mihin minäkin. Yleensä enempääkin.

On surullista miten paljon sanon vihaavani. Haluavani pois.
Mutta silti kaipaan sitä enemmän kuin mitään. Haluan jäädä tänne. Juoda teetä ja jutella.
En vain osaa sanoa sitä.
Luulevat minun tekevän kaikkeni, jotten olisi kiva, mukava ja kiinnyttävä.
En teen. Lähinnä päinvastoin.
Olen vain epäonnistuja.

Ja valon määrä kasvaa. Pikku hiljaa.


1 kommentti:

  1. Nyt vasta tajusin tänne sinun blogisi puolelle ilmoittaa, että voitit blogini arvonnassa sen ylläripalkinnon. :3 Laitoin sinulle s-postia(:

    VastaaPoista