Menen pois ja häpeän, haaveilen, luen.

Joku on tehnyt jotain.
Suurin osa on näreissään, kuulemma hakee huomiota.
En osaa sanoa, en tiedä asiasta juuri mitään.

On ollut kaikin puolin mitäänsanomaton päivä.
Juuri kun kirjoitin tuon niin kaikki palailee mieleen.
Eikä päivä ollutkaan niin mitäänsanomaton.
Ihanat harkat.
Vähän outo keskustelu. Oikeasti mun pitäis nauraa onnellisena.
Mutta en nyt tiedä.

Hämmästyin kun mua sanottiin itsevarmaksi.
Itsevarma. Sehän olis cool.
Se joka sano sen tuntu olevan sitä mieltä, että tietty oon.
Vaikutanko mä oikeesti siltä?
Sehän on hyvä.
Koska en mä ole kovin itsevarma.
Itsevarma on sinut ulkonäönsä kanssa.
Itsevarma luottaa omiin lupauksiinsa.
Itsevarma uskaltaa.
Mä en.

No jaa.
Haahaa. Pää ja sydän huutaa.
Ei tule järkevää tekstiä.
Mitäpä turhia.
Menen pois ja häpeän. Häpeän itseäni ja kirjoituksiani.
Menen pois ja haaveilen. Haaveilen kalliosta ja juhlista.
Menen pois ja luen. Luen valosta ja rakkaudesta.