keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Nyt ehkä vähän vähemmän.

Aamulla tuntui kuin seinät kaatuisivat päälle.
Ahdisti ja vitutti.
Päivän mittaan olin onnellisempi.
Aina kun taas muistan asian tuntuu kun joku puristais mun sydäntä. Vaikka olen dramaattinen. Tuntuu silti siltä. Ihan oikeasti.
Elämä hymilee. Joskus vähän vähemmän, joskus enemmän. Nyt ehkä vähän vähemmän.
Mutta ehkä huomenna jo enemmän.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti