Sataa. Sade pyyhkii vimeisetkin rippeet kesästä hyvistä ja huonoista hetkistä. Sade maalaa syksyn.
Ei sade maalaa.
Mutta teatteri helpottaa tätäkin asiaa. Pitkään aikaan ei ollut normiharkkoja, joissa olisi saanut vain tehdä harjoitteita, improta ja nauraa. Niitä on ollut kamala ikävä. Nytkään ei ole sellaisia harjoituksia... Vedän vain harkkoija nuoremmille. Tekee mieli vaan mennä mukaan ja unohtaa kaikki muu. Antaa teatterin viedä.
Onneksi pääsen pian ohjaamaan niille jonkun pienen satunäytelmän!
Koska rakastan prinsessoja ajattelin satua 12 tanssivaa prinsessaa, vähän vähemmän prinsessoja vaan. Meillä ei ole niin iso ryhmä.
Ostin tänään meikkejä. Päätin huolehtia ulkonäöstäni, alan meikkaamaan. Luonnollisesti mutta kuitenkin. Mitähän tästä tulee?
En ole meikannut koskaan ennen. Ja ennen kaikkea. Miksi selitä siitä täällä?
Käymme keskustelua blogien välityksellä. Siis minä ja eräs. Eräälle:
Jokainen saa kuitenkin elää kuten tahtoo. Seota ja kiljua. Syystä jonka itse saa päättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti