Näin pilvet

Tuntuu kun kaikki opettajat kaataisivat vaan paskaa niskaan. Liikunnan opettaja ei ollut ainut.
Joo. Oma vika kun en tee niinkuin käsketään, kun en ole kiltti, kun omistan persoonan ja omat perjaatteet.
Ja en. En juossut coopperia. Ensin kävelin hetken. Sitten juoksin vähän. Lopulta tajusin sen olevan kamalaa. Cooper, ei juokseminen, juoksen muutenkin.
 Sitä on vaikea selittää. Kun se on mun mielestä vaan typerää.
Mutta kun kävin makamaan kentän sivuun ja katselin pilviä. Olin onnellinen. Ajattelin kesää, syksyä, juhlia, ja onnellista valoa.
Se oli kanunis hetki. Näin kun muut juoksivat. Kai he halusivat. Näin pilvet, koivuja, lintuja ja valon. Valovalovalo.
Olen kaiketi riippuvainen valosta. Kun tiedän talven tulevan ja valon vähenevän ajattelen valoa jatkuvasti. Imen kaiken siitä itseeni. Varastoin sitä.

Joku sanoi tulleensa riippuvaiseksi läheisyydestä. Minä tulen riippuvaiseksi valosta.
Se joku sanoi myös ettei nykyään tunnu siltä, että hänet hyväksyttäisiin sellaisena kuin hän on. Että ei ole läheisyyttä.
Minusta tuntuu ettei se joku päästä vain lähelle.
Tämä on typerää keskustelua. En tiedä toisesta. Minä keskustelen yksinään täällä. Ja ajattelen.

Olen vain katkera pieni ihminen.