Juhlapäivä. Ilo ei vaan kestä ikuisesti...

Aurinkoinen päivä. Kun heräsin heräsin valoon. Tai ääniin, mutta ajattelin herääväni valoon.

Oli melkoinen syntymäpäiväjuhlapäivä. Ensin aamulla oli Helinän synttärijuhlat (Emman pikkusisko), soluttauduin ovelasti mukaan Emman kanssa.
Mimmullakin oli syntymäpäivä, kävimme syömässä ravintolassa. Meidän perhe, Villen perhe, Mimmu ja Leena. Ettehän te tiedä keitä he ovat. Se ei silti ole oleellista. Vaikka he ovatkin tärkeitä minulle.
Ida on Emman toinen pikkusisko. Toiset juhlat siis. Soluttauduttiin sinnekin. Tai minä. Emma asuu siellä.
datailtiin koneella, syötiin karkkia ja kuvailtiin. Ja naurettiin typerille jutuille. Se on ihanaa ja tärkeää.

Oikeastaan minulla ei ole mitään asiaa. Puhun turhanpäiväisiä ja kyttään facebookista turhänpäiväisiä asiotia. Olen turhautunut, väsynyt ja ehkä pettynyt. Hyvin hyvin vähän mutta kuitenkin. Piti jäädä Emmalle yöksi mutten jäänytkään.

Eräs kysyi onko minulla kaikki hyvin. Kai mulla on. Mutta syksy. Ei. Ei syksyä. Mä en jaksa nyt selittää täällä kaikkea outoa. 
Tuntuu että tuotan kaikille pettymyksen.

                                                                          ©Paradoksi     

Miten tää meni tälläseks surulliseksi? Tällänen päivä mulla oli. Siis kuvat. Eli hauska. Olin hassu, hupsuttelin. Nyt vaan tuli ihan masentunut fiilis ...