Ei.

Kauhu sokaisee silmäni. Tulee nenästä ulos. Kohisee korvissa. Varastaa ajatukset.

Mä en yksinkertaisesti kestä paluuta arkeen.

Haluan olla myöhään ulkona, pukeutua hassusti ja olla oma itseni omien ystävien seurassa.

Haluan matkustaa junalla, tuhlata rahaa ja kertoa huonoja juttuja niin ,että joku nauraa niille vilpittömästi.

Mä en halua mennä kouluun ja palata siihen rutiiniiin jossa pukeudun liian pliisusti, en jaksa keskittyä mihinkään ja unelmoin kesästä.

Haluan elää kesää.

Ryhdistäydy! Niin, kai mun pitäis. Se on vaan koulu.

Ei pitäis. Mitä järkeä siinä olis. Siellä kukaan ei ymmärrä mua oikeasti.
Se on vaan koulu ja silti mua itkettää ja ahdistaa sinne palaaminen.

Ehkä mä en vain ole valmis palaamaan sinne,

 yksin outona ja nolona. Mun täytyy olla tarpeeksi cool. En välitä muista. Ajatella Miss Farkku-Suomi leffaa.