Edustusvaimo-olo

Hei. Minä lähden nyt Joensuuhun. Tai en ihan vielä, koska ensin menen Katto Kassisen lipunmyyntiin ja sitten Emman protujuhliin.
Sinne tulee myös Emman protukaverit. Mua vähän jännittää. Emma on sanonu niiden olevan upeita ihmisiä, tietysti mä uskon sen! Mulla on vähän sellainen edustusvaimo-olo, kun mä tapaan uusia ihmisiä joissain juhlissa. Ja ne ihmiset on Emmalle tärkeitä niin on todella noloa jos oon niitten mielestä ihan nolis...
Mitä mä jännitän? Todella outoa, yleensä en jännitä varsinäisesti mitään. Sillälailla etukäteen...

Mutta takaisin ensimmäiseen aiheeseen. Eli mä lähden Joensuuhun. Mun äiti on kotosin sieltä. Mun ukki asuu siellä ja mun isomummi, Helvi, asu siellä, mutta se kuoli muutama vuos sitten. Ja nyt kun me mennään sinne niin mulle tulee taas kamala ikävä sitä... Kaiken lisäks me nukutaan sen vanhassa talossa. Kun meijän ukki asu ihan siinä vieressä, mutta se on kai myyyny sen talon... Helvin talo ja piha on ihana, se on ihan metsän ja peltojen keskellä. Siellä oli ennen maatila ja on siellä vielä navetta ja muita vajoja.
Ensin kun kuulin, että me lähetään olin ihan paniikissa. Koulu alkaa kohta ja me ollaan jossain Joensuussa melkeen viikko mun arvokkaasta lomasta. Nyt ootan sitä jo ihan innoissani!

Ps. Kuvamaininta. Edellisessä postauksessa ollut kuva oli äitin puhelimella otettu. Eli ei Paradoksin. Muut kuvat ovat Paradoksin! Jos Joensuusta tulee kuvia niin ne on äitin puhelimella myös. Kiitos.