Äitiä tuskin kiinostaa pidänkö itsestäni huolen

Mulla on todella paha mieli.

Tätä on todella vaikea selittää ulkopuoliselle ihmiselle... Kun mulla ja mun ''äitillä'' ei oikeastaan ole mitään mikä viittais siihen, että me ollaan näin ''läheisiä'' sukulaisia. Paitsi se että me asutaan samassa talossa.

Musta tuntuu, että äitille ainut asia mikä merkkaa mitään on se kuinka paljon mä teen kotitöitä ja kuinka hyvin mä olen siivonnut. Musta tuntuu, että se laskee pisteitä siihen kuinka mä teen kotitöitä ja sen perusteella se on mulle hyvä äiti.

Paitsi, että se hyväksyy vain täydellisen ihmisen.

Ja yhdestä virheestä lähtee kaikki pisteet.

Me ei ikinä olla käyty kahdestaan elokuvissa, kahvilassa, lenkillä, salilla, ei edes liikuttu alakertaan katsomaan elokuvaa. Äiti ei ikinä huomaa jos teen jotain hyvää, ei ikinä kiitä jos katan pöydän. Kerran se kiitti kun viikkasin noin puolet tämän talon pyykeistä.

Se käyttää niin paljon aikuisen määräys- ja ylemmyysvaltaa kuin mahdollista, mutta muuten käyttäytyy kuin teini. Se puhuu mun päälle koko ajan, mutta mä en ikinä saa keskeyttää sitä. Se huutaa mulle ja haukkuu mua. Mutta valittaa mulle, että mä huudan sille ja haukun sitä.

Mä haluaisin äidin jonka kanssa voisi puhua murheista, nauraa vitseille, itkeä sen olkapäätä vasten. 

Haluaisin äidin joka hymyilisi mulle kun tulen koulusta tai me nähdää. Me voitais käydä ostoksilla ja kahvilla. Haluaisin äiti-tytärsuhteen. 

Kyllä mä tiedän, että mä toivon paljon. Kyllä mä tiedän, että mun täytyy itse tehdä tän eteen. Ruveta huolehtimaan kodista, ottamaan vastuuta jne... Mutta me ollaan niin monta kertaa riidelty ja tultu siihen tulokseen, että molemmat tulee toisiaan vastaan. Ja mä olen yrittänyt ja joskus jopa onnistunutkin. Toivonut, että äitikin yrittää, mutta huomannut sen mahdottomaksi. Se on jopa myöntanyt ettei se edes yritä kun mä en huolehdin niin hyvin kuin se haluaa. 

Tietysti munkin pitää kiittää ja arvostaa äitiä, mutta mä en halua kun sille on ihan sama mitä mä teen.

Se on mun äiti niin kai sen pitäis olla mulle ÄITI ilman, että mä siivoan tarpeeksi tai oln tarpeeksi hyvä.

Joskus on kyllä hetkiä jolloin se on mulle äiti, mutta niitä on aika harvoin.

Kiitos kuitenkin äiti niistä hetkistä.